“Saako tämä sattua?” “Kuinka paljon tässä saa tulla tuntemuksia?” “Entäs sitten, jos nämä harjoitukset tekevät kipeää?” Tässä muutama hyvin usein fysioterapeutin vastaanotoilla kuultu kysymys. Vastaus on perinteiseen tapaan monisyinen, mutta melko yksiselitteistä on, että täysin kivutonta harjoittelun tai kuntoutuksen ei täydy olla kuin tietyissä tilanteissa. Samalla on yhtä totta, että harjoittelu kipua vastaan hinnalla millä hyvänsä ei myöskään kannata ja toisinaan kannattaa suosia varovaisuuttakin.
Kivun syy määrittää paljon
Ensimmäisenä on hyvä tuoda esiin, että kivun syy (tai diagnoosi) voi määrittää hyvinkin paljon sitä, mitä saat tehdä. Esimerkiksi luun murtumien tai jänne- ja nivelsiderepeämien jälkeen usein saat tarkat rajoitukset sille, kuinka paljon painoa tai kuormaa kehonosa sietää tai minkälaista liikerataa on turvallista käyttää. Tällöin nämä ohjeet ovat ensisijaisia.
Esimerkkeinä näistä voi olla vaikkapa nilkkamurtuman jälkeen ns. raajan- tai puolipainovaraus, joka tarkoittaa, että jalalle saa päästää vain noin sen oman painon tai puolikkaan kehonpainon verran kuormaa. Olkapäässä voi olla tyypillistä, että rajoitetaan nostokorkeus vaakatasoon tai polven kierukkarepeämän leikkauksen jälkeen ei saa mennä kuin ns. puolikyykkyyn muutaman kuukauden ajan.
Lyhykäisyydessään, jos tiedetään, että kivun taustalla on jokin kudosvaurio, tulee harjoittelussa kipuun suhtautua varovaisemmin etenkin paranemisvaiheessa. Tällöin on erittäin tärkeää suunnitella kuntouttava harjoittelu asiantuntijan kanssa yhteistyössä hoitolinjat huomioiden.
Voiko “kipua” aiheuttavasta harjoittelusta olla vaaraa?
Kuten edellä kirjoitetusta voi hyvin päätellä, vastaus tähän riippuu siitä, mistä kipu johtuu. Jos kipu ei johdu mistään merkittävästä kudosvauriosta, ei lievästä tai siedettävästä kivusta harjoittelun aikana ole tutkimuksissa havaittu olevan haittaa. Tosin, täytyy sanoa, että näissäkin tutkimuksissa kipuvastetta harjoituksen aikana ja sen jälkeen on tarkkailtu – eli kyse ei ole mistään “No pain, no gain” -tyylisestä harjoittelusta. Kipu ei saisi tuntua harjoitellessa liian voimakkaana eikä ns. “jäädä päälle” harjoitusta seuraavina päivinä.
Jos kivun taustalla ei ole mitään kudosvauriota, repeämää taikka murtumaa, harjoittelussa on enemmän vaihtoehtoja ja voidaan hyödyntää niin sanottua kipumallin tai -reaktion mukaista harjoittelua. Tällainen lähestyminen sopii hyvin esimerkiksi jännekipuihin, tietyllä tapaa nivelrikkoon ja vaikkapa selkäkipuun. Näissä vaivoissa kipu ei tyypillisesti johdu suoraan kudosvauriosta, jolloin ei tarvitse pelätä “rikkovansa” itseään lisää.
Harjoittelu ns. kipumallin mukaan
Kipumallin mukaisessa harjoitttelussa voidaan käyttää hyödyksi kivun voimakkuutta ja sen harjoittelun jälkeisiä tuntemuksia yhtenä harjoittelun raskautta määrittävänä tekijänä. Eli mikäli harjoittelu ei tunnu epämiellyttävältä, eikä aiheuta arkuutta se on todennäköisesti ok. Jos näiden harjoittelu on kevyen tuntuista, voi kuormituksen lisääminen olla täysin mahdollista.
Jos tämä pitäisi pukea yhdeksi lauseeksi, niin voidaan sanoa, että alle 4-5/10 tasoista arkuutta aiheuttava rasitus lienee ok, kunhan kipu asettuu ja poistuu viimeistään vuorokauden kuluessa. Mikäli kipu on niin voimakasta, että se esimerkiksi pakottaa muuttamaan suoritustekniikkaa tai tuntuu vielä seuraavana iltanakin kipeältä, on rasitus mahdollisesti ollut liiallista.
Liikennevalomalli kivun hallintaan
Tässä apuun voidaan ottaa ns. liikennevalomalli. Tässä vihreän valon toimintaa kuvaa korkeintaan vain lievät tuntemukset, jotka häviävät pian rasituksen jälkeen. Harjoittelu ja rasittaminen on tällöin useimmiten täysin turvallista ja jopa hyödyksi. Jos taas harjoittelu tai rasitus aiheuttaa voimakasta kipua tai kipu jää päälle useammaksi päiväksi kertoo se taas puolestaan tuon olleen liikaa.
Keltaisen valon alue onkin se haastavin ja todennäköisesti kaipaa fysioterapeutin tai muun asiantuntijan ohjeistusta sekä varmennusta. Keltaisen alueen kipu voi olla harjoittelun aikana jopa kohtalaista, mutta mikäli se on vielä siedettävällä tasolla tai tuntuu siltä, että sen kanssa vielä pärjää voi harjoittelu olla edelleen ok. Tällöin pitää seurata vielä missä ajassa kipu rauhoittuu. Jos kipu poistuu esimerkiksi seuraavaan päivään mennessä, oltiin todennäköisesti vielä turvallisella alueella.
Yhteenvetona
Tiivistettynä yhteenvetona voidaan sanoa, että harjoittelu saa siis sattua tai tuottaa siedettävää arkuutta, muttei liikaa. Tähän pitää toki lisätä myös tarkennukseksi, että kivun syy, diagnoosi ja kuntoutuksen vaihe vaikuttavat tähän hyvinkin paljon! Mitään täysin yleispätevää ohjetta ei voi antaa.
